Välillä näin varttuneena ihmisenä pitää oikein nipistää itseään. Matti Bergström, aivotutkija, emeritus professori ja muutenkin hyvin viisas mies kertoi jo parikymmentä vuotta sitten karmivia näkymiä tulevaisuudestamme. No nyt elämme sen hänen maalaamansa tulevaisuuden häränsilmässä, tässä tänään ja nyt.

Perusarvomme ovat näivettyneet. Kukaan eikä mikään ei ole enää mitään. Vain nuoruus, kauneus, rikkaus ja armoton meno kulutushysterian markkinoilla meinaavat jotakin. Kun poliittinen "eliittimmekin" usuttaa pieniä ihmisiä kuluttamaan, ovat henkiset arvot luhistuneet globaalitalouden jalkoihin kuin paska rattaaseen.

Elämme juuri siinä hänen maalaamassaan arvotyhjiössä, jota oli silloin vaikea uskoa. Pitkin hampain se vaan on pakko nytkin vain tunnustaa vaikkei sitä hyväksyisikään. Arvoidiooteiksi hän meidät, senaikaiset tulevaisuutemme tekijät leimasi. Mistä joillekin voi siunaantua sellaiset näkijän lahjat.

Toisaalta kokemus antaa ihmiselle (ainakin joillekkin) eväät ymmärtää elämää ja sen lainalaisia seuraamuksia paremmin kuin nuoret leijonat ehtivät hulabaloossaan ymmärtää. Kaikkihetiminullenytihmiset eivät juurikaan näe eivätkä välitä kansakunnan hyvyyden mittareista.

Kansakunnan hyvyys mitataan todellakin niillä perusarvojen ja arvostusten mittareilla, jotka ovat kärsineet inflaation. Eli vähäosaisten, vanhuksien vammaisten ja eläkeläisten sekä lapsiperheiden asemaa poljetaan yhä syvemmälle muiden edunvalvojien ja kvartaalitalouden jalkoihin.

On surkeaa kuunnella poliitikkojemme ympäripyöreitä selityksiä kansalaisten aiheelliseen huoleen em. ongelmien edessä. Vain kova omaneduntavoittelu vaikuttaa olevan enää ainoa rukouskirja monen päättäjän kädessä. Korppi ei korpin silmää noki. Eikä optioita hennota arvostella.

Hyvinvointivaltiolta on pudonnut pohja ajat sitten jo alta. Ja keisarin uudet kalsarit vaan kellertävät hunajaisista selityksistä huolimatta. Työmarkkinat ovat taantumassa ja meno eikun vaan kiihtyy.